Mia Tuoreniemi
 Hei! Olen Mia Tuoreniemi. Koirat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ensimmäinen oma koirani oli nyt jo edesmennyt lunnikoira Jekku (Silversound`s Calle De Charles). Jekun kanssa aloitimme agility-harrastuksen ja laji vei heti mukaanaan. Muutaman vuoden päästä huomasin olevani jo seurassa kouluttamassa lajia. Jekun kanssa harrastus ei kuitenkaan edennyt polvileikkauksen ym. takia.
Jekun kanssa puuhailtiinkin sitten kaikkea muuta kivaa. Jekku kuoli 10-vuotiaana vatsasyöpään.
Toinen koirani oli turvakodista otettu pieni sekarotuinen Snadi. Snadin kanssa kilpailimme agilityssa 2-luokassa ja treenailimme myös tokoa. Snadinkin kilpailu-ura jäi lyhyeen pahan nivelrikon takia. Jouduimme luopumaan ihanasta perheenjäsenestämme vuonna 2004, Snadin ollessa vasta 3-vuotias.
Epäonnea on siis omien koirien kanssa riittänyt. Koiramaailma on kuitenkin tullut tutuksi ja olen suorittanut mm. toko-koulutusohjaajakurssin, agilityn toimitsija- ja koulutusohjaajakurssit, kasvattajakurssin, kuulokoirakurssit 1 ja 2, avoimen yliopiston koirakursseja ja käynyt kuuntelemassa lukemattomia muita koira-aiheisia luentoja.
Työkseni aloin kouluttaa koiria vuonna 2005 toimiessani Pienen Koiruuden osakkaana. Helmikuussa 2009 yrityksen nimi vaihtui Koirakeitaaksi. Toiminta jatkuu ja laajenee entisestään :) Ihanat asiakkaat ja heidän koiransa tekevät työstä antoisaa ja mukavaa.
Tällä hetkellä meillä asustaa kaksi koiraa: 2,5 vuotias kooikerhondje Tuike (FI MVA, jv -08, v-08 Black Amiikos Quineva Quirien) sekä tyttäreni oma koira Wiima (Black Amiikos Wolferina Wouda), joka syntyi 4.3.2010.
Tuikkeen päälajina on agility, mutta treenaamme myös mm. tokoa ja hakua. Tuike sai pennut tammikuussa 2010 ja sen myötä on tullut taukoa kaikkeen treenaamiseen. Eiköhän tässä kesällä päästä kuitenkin taas näyttely- ja agilitykuntoon :)
Wiiman päälajiksi kaavaillaan myös agilitya, mutta tällä hetkellä keskitytään vielä pentupuuhiin ja arkielämän taitojen harjoitteluun. Wiima kulkee usein mukanani pentupäiväkotipäivinä ja saa siellä sydämensä kyllyydestä riehua koirakavereiden kanssa.
Päiväkotitaustani vuoksi lasten ja koirien välinen ystävyys ja yhteistyö kiehtoo minua. Snadin turvakotitaustasta johtuen myös koirien pelot ovat lähellä sydäntäni. Omat lapseni (Säde 9v ja Atte 6v) ovatkin toimineet monella kurssillamme mukana joko auttamassa lapsipelkoisia koiria, tai taaperokursseilla ennaltaehkäisemässä tällaisten pelkojen syntyä. Toimin myös perhehoitajana kehitysvammaiselle tytölle ja tämän kautta on mahdollistunut myös avustajakoirien kouluttamisessa mukana oleminen.
Haluan omalta osaltani toivottaa kaikki uudet ja vanhat asiakkaat tervetulleiksi kursseilemme.
Pidetään hauskaa koiriemme kanssa jatkossakin!
Katri Lehmonen
Vuh, Nimeni on Katri Lehmonen. Olen toiminut Pienessä Koiruudessa kouluttajana joulukuusta 2007 ja helmikuussa 2009 toteutan pitkäaikaisen haaveeni tehdä täysipäiväisesti töitä koirien parissa, toisena Koirakeitaan osakkaana.
Olen ammatiltani merkonomi ja sen lisäksi olen suorittanut käyttäytymistieteellisen kouluttajakoulutuksen ja erikoistunut hiukan lajikoulutukseen sekä koiraongelmien ratkomiseen. Käyn myös jatkuvasti oppimassa uutta erilaisilla luennoilla ja seminaareissa.
Minulla on kaksi saksanmetsästysterrieriä; komea saku-uros Nacho (Tammitörmän Nacho, synt.7.9.2006), sekä pikkuneiti Simba (Tammitörmän Smaragdi, synt. 19.4.2010).
Agility, näyttelyt, koiratanssi, temppuilu ja uiminen ovat Nachon rakkaimmat harrastukset. Simban kanssa suunnataan myös agilityyn sekä näyttelytouhuihin.
Jokaisen koiran kanssa voi harrastaa rodusta ja iästä riippumatta.
On hienoa työskennellä koirien kanssa ja auttaa ihmisiä pääsemään koiriensa kanssa hyvään vuorovaikutussuhteeseen. Koulutuksen tulee olla hauskaa niin koiralle kuin ohjaajallekin!
Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi viihtymään kanssamme Koirakeitaalla!
Anu Matsi
 Hau - Anu Matsi tervehdys! Eräänä kauniina päivänä menin koirakoulu Pieneen Koiruuteen kurssille - ja nyt olen toiminut kouluttajana kesästä 2008 saakka. Oppi-emonani on toiminut Mia Tuoreniemi :)
Olen keskittynyt lähinnä pentuikäisten ja nuorten koirien perustottelevaisuuskoulutukseen, mutta myös agility on vahvasti mukana viikoittaisissa touhuissa.
Olen työskennellyt myös Musti & Mirri eläintarvikeliikkeessä, josta olen saanut arvokasta kokemusta mm. koiran ravinnontarpeesta, joka vaikuttaa suoraan aktiivisen koiran suorituskykyyn. Myös erilaiset koulutustarvikkeet, arkielämän hihnat ja valjaat, kuten myös koulutusherkut ovat minulle tuttuja.
Kotona vipeltää tällä hetkellä kolme koiraa; jackrussellinterrierit Ricky (Millitallin Rontti s. 2006) ja Roosa (Deictic GP Convallaria s. 2008) sekä kooikerhondje Yaki (Black Amiikos Dewy Ditmer s. 2010). Kaikkien koirien kanssa on tarkoitus harrastaa aktiivisesti agilityä. Ricky ja Roosa ovat jo kisauran ehtineet aloittaa ihan mukavin tuloksin. Koirani kulkevat mukanani lähes aina harjoituksissa ja arjen muissa menoissa, joten arkitottelevaisuusasiat ovat tärkeä osa harjoitteluamme päivittäin. Roosan kanssa olen joutunut tekemisiin myös arkuusongelmien kanssa..
Nautin työstäni, koska minusta on aivan mahtavaa nähdä villeimpienkin pentujen edistymistä arjen perustaitojen oppimisessa. Palkitsevinta on omistajan kertomus siitä, miten pentu ei enää repinytkään mattoa rikki tai miten koira sittenkin kulkee nätisti hihnassa :). Voimme itse helpottaa elämää koiran kanssa ja toivotankin kaikki nuoret ja vanhat - hauvat ja omistajat - tervetulleiksi kursseille!
Kristiina Lehtinen
Moikka, olen Kristiina Lehtinen, pienten koirien näyttelykurssien ohjaaja. Kohdalleni osui vuoden 2004 joulun alla elohopealla rokotettu bostoninterrieri Eetu (Barroco’s Perfect One). Aloitimme vaivalloisen, mutta antoisan tien yhteistoimintamme kehittämiseksi kesällä 2005. Kaikkea kokeilimme, agialkeista tottistouhuihin, mutta näyttelyt olivat meille se juttu, mihin kaikki koulutus tähtäsi.
Näyttelykursseja tulikin sitten käytyä eri puolilla pääkaupunkiseutua, uskoakseni kaikkien niitä tarjonneiden järjestöjen ja koulujen järjestäminä. Laskemisen lopetin, kun kymmenen näyttelykurssia tuli täyteen..:) Kursseilla käyminen oli myös Eetun ja minun yhteistä laatuaikaa, jolloin todella keskityttiin treenaamiseen. Sain runsaasti erilaisia näkökulmia opetukseen ja hyviä vinkkejä, olihan minulla lähtökohtaisesti varsinainen koiramaailman ADHD-tapaus.
Eetu oppi nauttimaan näyttelyistä, se oikein syttyi kehässä. Yhtenä päivänä loksahti kaikki kohdalleen: Eetun ensimmäisen erin ja sertin jälkeen näyttelyissä ei juuri muuta tullutkaan. Kesällä 2006 perheeseemme liittyi toinen bostoni Uno (Barroco’s Unforgettable), joka jo pienenä pääsi pentu- ja junnukehiin. Koulutus oli kuin leikkiä verrattuna Eetuun, olihan minulla kokemusta – tosin Unon luonnekin oli paljon rauhallisempi. Olemme kolunneet poikien kanssa hyvän siivun Eurooppaa, molemmat ovat paitsi kansainvälisiä valioita, myös seitsemän eri maan valioita. Unskilla on lisäksi viisi junnuvaliotitteliä.
Koirakeitaan tilat toimintaansa vuokrannut tipsuväki keksi ensimmäiseksi kysyä minua kouluttamaan: ensin kokeeksi yhden kerran, sittemmin kutsuja tuli useampia. Koirakeitaan väki huomasi, että kursseilla opittiin ja viihdyttiin, niinpä he pyysivät minua kurssiensa vetäjäksi.
Mietittyäni melko pitkään, onko minulla riittävästi annettavaa, suostuin vetämään yhden kurssin. Sen kärvistelimme vuoroin kesäkuun sateessa ja paisteessa Malminkartanon kentällä. Koirakot olivat hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta kaikki edistyivät! Minä olin niin innoissani kokemuksesta, että uusien kurssien vetäjäksi ei tarvinnut kahdesti kysyä.
Nykyisin ohjaan käppänöille näyttelykursseja Koirakeitaan ihanissa sisätiloissa noin kurssin kuukaudessa. Vieläkin sama haltioituminen koirakkojen edistymisestä saa adrenaliinit virtaamaan. Kaikki koirat oppivat omista lähtökohdistaan, otan huomioon erilaiset lähtökohdat ja räätälöin opetuksen kullekin sen mukaan. Uskon koulutuksessa vain positiiviseen palautteeseen ja huumorin voimaan. Tervetuloa oppimaan ja viihtymään!
Marianne Mayer
Olen vantaalainen biologi, joskin koirakoulutöihin täysipäiväisesti päätynyt. Olen käynyt Suomen Eläinkoulutuskeskuksen kouluttajakurssin sekä ongelmakoiraopintoja. Lisäksi takana on 2 kanakurssia Trainer's Choicella Kangasalla. Kanan kouluttaminen on hyvin opettavaista ja auttaa hahmottamaan oppimisprosessiin liittyviä yksityiskohtia.
Koirallinen elämäni alkoi v.1992 kun vanhempien väsytyksen jälkeen sain ekan ihka oman koiran. Topi kultainen noutaja oli mainio kaveri, jonka kanssa tutuiksi tuli TOKO, agility, näyttelyt, mejä ja noutajalajit. V.2001 meille muutti ongelmataustainen Rasse-pinseri, joka on nyt veteraani-ikään ehdittyään muuttunut varsin päteväksi demo- ja häiriökoiraksi. Sen kanssa agilityura oli lyhyt, mutta 2-luokkaan noustiin varsin ripeästi. Rasse on myös nuorena saavuttanut FI MVA-arvon näyttelyistä. V.2003 Topin poismenon jälkeen laumaan tuli turboversio Topista, Beta-flatti. Betan kanssa perehdyin tarkemmin positiiviseen vahvistamiseen sekä tokoon, noutajalajeihin, näyttelyihin ja myöhemmin myös agilityyn. Ylivilkkaan koiran kanssa on tullut painittua varsin monien häiriösietoon liittyvien asioiden kanssa. V.2009 laumaan muutti Pico-pinseri, Rassen veljen tyttärenpoika. Pico on toiminut demokoirana 11-viikkoisesta asti ja tavoitteena on ura agilityssä ja tokossa.
Koirakeitaalla olen kouluttanut tokoa ja agilityä pennuille ja aikuisemmille. Kursseilla pyrin ottamaan jokaisen ohjaajan ja koiran yksilönä huomioon. Harjoitukset suunnittelen siten, että jokaisella on jatkuvasti mahdollisuus onnistua ja kriteeriä nostetaan varovaisesti, mutta päättäväisesti | 
