Mia Tuoreniemi
 Hei! Olen Mia Tuoreniemi. Koirat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ensimmäinen oma koirani oli nyt jo edesmennyt lunnikoira Jekku (Silversound`s Calle De Charles). Jekun kanssa aloitimme agility-harrastuksen ja laji vei heti mukaanaan. Muutaman vuoden päästä huomasin olevani jo seurassa kouluttamassa lajia. Jekun kanssa harrastus ei kuitenkaan edennyt polvileikkauksen ym. takia.
Jekun kanssa puuhailtiinkin sitten kaikkea muuta kivaa. Jekku kuoli 10-vuotiaana vatsasyöpään.
Toinen koirani oli turvakodista otettu pieni sekarotuinen Snadi. Snadin kanssa kilpailimme agilityssa 2-luokassa ja treenailimme myös tokoa. Snadinkin kilpailu-ura jäi lyhyeen pahan nivelrikon takia. Jouduimme luopumaan ihanasta perheenjäsenestämme vuonna 2004, Snadin ollessa vasta 3-vuotias.
Epäonnea on siis omien koirien kanssa riittänyt. Koiramaailma on kuitenkin tullut tutuksi ja olen suorittanut mm. toko-koulutusohjaajakurssin, agilityn toimitsija- ja koulutusohjaajakurssit, kasvattajakurssin, kuulokoirakurssit 1 ja 2, avoimen yliopiston koirakursseja ja käynyt kuuntelemassa lukemattomia muita koira-aiheisia luentoja.
Työkseni aloin kouluttaa koiria vuonna 2005 toimiessani Pienen Koiruuden osakkaana. Helmikuussa 2009 yrityksen nimi vaihtui Koirakeitaaksi. Toiminta jatkuu ja laajenee entisestään :) Ihanat asiakkaat ja heidän koiransa tekevät työstä antoisaa ja mukavaa.
Tällä hetkellä meillä asustaa kaksi koiraa: 3,5 vuotias kooikerhondje Tuike (FI MVA, jv -08, v-08 Black Amiikos Quineva Quirien) sekä tyttäreni oma koira Wiima (Black Amiikos Wolferina Wouda), joka syntyi 4.3.2010.
Tuikkeen päälajina on agility jossa kilpailemme 3-luokassa. Tuikkeen pennutus ja sen jälkeen tapahtunut tapaturma ovat kuitenkin pitäneet meidät pois kilpakentiltä hetken aikaa. Nyt treenaillaan rauhallisesti ja katsotaan saadaanko Tuike vielä agilitykisakuntoon.
Tyttäreni Säde (10v) harrastaa Wiiman kanssa näyttelyitä ja agilitya. Vaikka nämä ovat ne lajit, joissa kisaamme, niin toki koiriemme kanssa tehdään paljon muutakin. Jälkityöskentely, vetourheilu (kesällä potkupyörällä, talvella hiihtäen), sienten etsiminen, uiminen jne. kuuluvat myös harrastuksiimme.
Päiväkotitaustani vuoksi lasten ja koirien välinen ystävyys ja yhteistyö kiehtoo minua. Snadin turvakotitaustasta johtuen myös koirien pelot ovat lähellä sydäntäni. Omat lapseni (Säde 10v ja Atte 7v) ovatkin toimineet monella kurssillamme mukana joko auttamassa lapsipelkoisia koiria, tai taaperokursseilla ennaltaehkäisemässä tällaisten pelkojen syntyä. Toimin myös perhehoitajana kehitysvammaiselle tytölle ja tämän kautta on mahdollistunut myös avustajakoirien kouluttamisessa mukana oleminen.
Haluan omalta osaltani toivottaa kaikki uudet ja vanhat asiakkaat tervetulleiksi kursseilemme.
Pidetään hauskaa koiriemme kanssa jatkossakin!
Katri Lehmonen
Vuh, Nimeni on Katri Lehmonen. Olen toiminut Pienessä Koiruudessa kouluttajana joulukuusta 2007 ja helmikuussa 2009 toteutin pitkäaikaisen haaveeni tehdä täysipäiväisesti töitä koirien parissa, toisena Koirakeitaan osakkaana.
Olen ammatiltani merkonomi ja sen lisäksi olen suorittanut käyttäytymistieteellisen kouluttajakoulutuksen ja erikoistunut hiukan lajikoulutukseen sekä koiraongelmien ratkomiseen. Käyn myös jatkuvasti oppimassa uutta erilaisilla luennoilla ja seminaareissa.
Minulla on kaksi saksanmetsästysterrieriä; komea saku-uros Nacho (Tammitörmän Nacho, synt.7.9.2006), sekä pikkuneiti Simba (Tammitörmän Smaragdi, synt. 19.4.2010).
Agility, näyttelyt, koiratanssi, temppuilu ja uiminen ovat Nachon rakkaimmat harrastukset.
Simban kanssa treenataan myös agilitya, rallytokoa (RTK1) sekä käydään näyttelyissä.
Jokaisen koiran kanssa voi harrastaa rodusta ja iästä riippumatta.
On hienoa työskennellä koirien kanssa ja auttaa ihmisiä pääsemään koiriensa kanssa hyvään vuorovaikutussuhteeseen. Koulutuksen tulee olla hauskaa niin koiralle kuin ohjaajallekin!
Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi viihtymään kanssamme Koirakeitaalla!
Anu Matsi
 Hau - Anu Matsi tervehdys! Eräänä kauniina päivänä menin koirakoulu Pieneen Koiruuteen kurssille - ja nyt olen toiminut kouluttajana kesästä 2008 saakka. Oppi-emonani on toiminut Mia Tuoreniemi :)
Olen keskittynyt lähinnä pentuikäisten ja nuorten koirien perustottelevaisuuskoulutukseen, mutta myös agility on vahvasti mukana viikoittaisissa touhuissa.
Olen työskennellyt myös Musti & Mirri eläintarvikeliikkeessä, josta olen saanut arvokasta kokemusta mm. koiran ravinnontarpeesta, joka vaikuttaa suoraan aktiivisen koiran suorituskykyyn. Myös erilaiset koulutustarvikkeet, arkielämän hihnat ja valjaat, kuten myös koulutusherkut ovat minulle tuttuja.
Kotona vipeltää tällä hetkellä kolme koiraa; jackrussellinterrierit Ricky (Millitallin Rontti s. 2006) ja Roosa (Deictic GP Convallaria s. 2008) sekä kooikerhondje Yaki (Black Amiikos Dewy Ditmer s. 2010). Kaikkien koirien kanssa on tarkoitus harrastaa aktiivisesti agilityä. Ricky ja Roosa ovat jo kisauran ehtineet aloittaa ihan mukavin tuloksin. Koirani kulkevat mukanani lähes aina harjoituksissa ja arjen muissa menoissa, joten arkitottelevaisuusasiat ovat tärkeä osa harjoitteluamme päivittäin. Roosan kanssa olen joutunut tekemisiin myös arkuusongelmien kanssa..
Nautin työstäni, koska minusta on aivan mahtavaa nähdä villeimpienkin pentujen edistymistä arjen perustaitojen oppimisessa. Palkitsevinta on omistajan kertomus siitä, miten pentu ei enää repinytkään mattoa rikki tai miten koira sittenkin kulkee nätisti hihnassa :). Voimme itse helpottaa elämää koiran kanssa ja toivotankin kaikki nuoret ja vanhat - hauvat ja omistajat - tervetulleiksi kursseille!
Mervi Suihko 
Tervehdys kaikille!
Olen Mervi Suihko, useamman karvalapsen ja parin ihmislapsen huoltaja.
Koulutukseltani olen merkonomi ja useamman vuoden tein kaupan alan töitä, kunnes päätin tehdä harrastuksesta työn.
Olen nykyiseltä koulutukseltani eläintenhoitajatutkinnon suuntautumisvaihtoehtona koirahoitolan pitäjä. Koulutukseni olen saanut Länsi-Lapin ammatti-instituutissa (nykyisin Lapponia) ja lisäksi olen koirahieroja, valmistuin Tampereen Urheiluhierojakoulusta hyväksytyin arvosanoin vuonna 2009. Pyöritän omaa yritystä jonka päätoimialana on koirahieronta ja koiran hoito sekä koiratarvikkeiden ja ruokien jällenmyynti.
Koirataustani lähtee 80-luvun puolivälistä naapurin Bella samojedin innoittamana. Bella oli
näin jälkikäteen ajateltuna aika mielenkiintoinen koira, vähän arka, mutta halukas oppimaan uusia
asioita. Tätä kaveria sitten pyörittelin mukanani möllitokoissa ja mätsäreissä.
Toinen huomattava otus varhaisnuoruudessani oli saksanpaimenkoira Moora joka asteli sydämeeni
eräänä päivänä kun olin lenkittelemässä naapurin koiria. Moorasta tuli minulle koira, joka
oli kuin oma, sain kouletella sitä ja se asui aika-ajoin meillä ihan vaan hoidettavana.
Vasta 1991 sain ensimmäisen oman koirani ja Mooran innoittamana roduksi valikoitui saksanpaimenkoira.
Niin Rinti asteli taloon ja koska koiraa piti kouluttaa niin kävin sen kanssa kaikessa mahdollisessa;
lajeina oli metsäjälki, pelastuskoirapuoli, toko ja näyttelyt ja jokin agility kurssikin tuli käytyä.
Rintin ollessa 4-vuotias sillä todettiin selässä olevan rappeuma, jolloin se jäi kotikoiraksi ja uusi
pentuhan sitten asteli taloon vuonna- 94 jonka kanssa harrastin metsäjälkeä ja tokoa. Samoin selkä
todettiin sököksi jolloin harrastaminen taas katkesi ja meni useampi vuosi ennen kuin uusi koira tuli
taloon. Tässä välissä sain onnekseni lainakoiria joilla sain harrastaa ja kilpilla.
Kahden saksanpaimenkoiran jälkeen aikuinen belgianpaimenkoira tervueren uros muutti sattumalta
pohjoisesta mukanani tänne etelään. Tästä kaverista muodostui se
elämäni koira johtuen kai sen haasteellisuudesta, mutta harmikseni se kuoli tapaturmaiseti 9-vuotiaana..
Belgin jälkeen jäi suuri suru ja roduksi valikoitui taas saksanpaimenkoira.
Tätä nykyä koiralaumamme muodostuu pointterista, pohjanpystykorvasta sekä kolmesta saksanpaimenkoirasta.
Näillä kaikilla harrastetaan aktiivisesti niiden omia lajeja. Silloin tällöin tulee käytyä näyttelyissäkin.
Koirakeitaalta voit tavata minut joko koirahieronnan merkeissä tai jonkin kurssin vetäjänä. :))
Omasta puolestani toivotan tervetulleeksi oppimaan uusia asioita!
-Mervi-
Kristiina Lehtinen
Moikka, olen Kristiina Lehtinen, pienten koirien näyttelykurssien ohjaaja. Kohdalleni osui vuoden 2004 joulun alla elohopealla rokotettu bostoninterrieri Eetu (Barroco’s Perfect One). Aloitimme vaivalloisen, mutta antoisan tien yhteistoimintamme kehittämiseksi kesällä 2005. Kaikkea kokeilimme, agialkeista tottistouhuihin, mutta näyttelyt olivat meille se juttu, mihin kaikki koulutus tähtäsi.
Näyttelykursseja tulikin sitten käytyä eri puolilla pääkaupunkiseutua, uskoakseni kaikkien niitä tarjonneiden järjestöjen ja koulujen järjestäminä. Laskemisen lopetin, kun kymmenen näyttelykurssia tuli täyteen..:) Kursseilla käyminen oli myös Eetun ja minun yhteistä laatuaikaa, jolloin todella keskityttiin treenaamiseen. Sain runsaasti erilaisia näkökulmia opetukseen ja hyviä vinkkejä, olihan minulla lähtökohtaisesti varsinainen koiramaailman ADHD-tapaus.
Eetu oppi nauttimaan näyttelyistä, se oikein syttyi kehässä. Yhtenä päivänä loksahti kaikki kohdalleen: Eetun ensimmäisen erin ja sertin jälkeen näyttelyissä ei juuri muuta tullutkaan. Kesällä 2006 perheeseemme liittyi toinen bostoni Uno (Barroco’s Unforgettable), joka jo pienenä pääsi pentu- ja junnukehiin. Koulutus oli kuin leikkiä verrattuna Eetuun, olihan minulla kokemusta – tosin Unon luonnekin oli paljon rauhallisempi. Olemme kolunneet poikien kanssa hyvän siivun Eurooppaa, molemmat ovat paitsi kansainvälisiä valioita, myös seitsemän eri maan valioita. Unskilla on lisäksi viisi junnuvaliotitteliä.
Koirakeitaan tilat toimintaansa vuokrannut tipsuväki keksi ensimmäiseksi kysyä minua kouluttamaan: ensin kokeeksi yhden kerran, sittemmin kutsuja tuli useampia. Koirakeitaan väki huomasi, että kursseilla opittiin ja viihdyttiin, niinpä he pyysivät minua kurssiensa vetäjäksi.
Mietittyäni melko pitkään, onko minulla riittävästi annettavaa, suostuin vetämään yhden kurssin. Sen kärvistelimme vuoroin kesäkuun sateessa ja paisteessa Malminkartanon kentällä. Koirakot olivat hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta kaikki edistyivät! Minä olin niin innoissani kokemuksesta, että uusien kurssien vetäjäksi ei tarvinnut kahdesti kysyä.
Nykyisin ohjaan käppänöille näyttelykursseja Koirakeitaan ihanissa sisätiloissa noin kurssin kuukaudessa. Vieläkin sama haltioituminen koirakkojen edistymisestä saa adrenaliinit virtaamaan. Kaikki koirat oppivat omista lähtökohdistaan, otan huomioon erilaiset lähtökohdat ja räätälöin opetuksen kullekin sen mukaan. Uskon koulutuksessa vain positiiviseen palautteeseen ja huumorin voimaan. Tervetuloa oppimaan ja viihtymään!
Marianne Mayer
Olen vantaalainen biologi, joskin koirakoulutöihin täysipäiväisesti päätynyt. Olen käynyt Suomen Eläinkoulutuskeskuksen kouluttajakurssin sekä ongelmakoiraopintoja. Lisäksi takana on 2 kanakurssia Trainer's Choicella Kangasalla. Kanan kouluttaminen on hyvin opettavaista ja auttaa hahmottamaan oppimisprosessiin liittyviä yksityiskohtia.
Koirallinen elämäni alkoi v.1992 kun vanhempien väsytyksen jälkeen sain ekan ihka oman koiran. Topi kultainen noutaja oli mainio kaveri, jonka kanssa tutuiksi tuli TOKO, agility, näyttelyt, mejä ja noutajalajit. V.2001 meille muutti ongelmataustainen Rasse-pinseri, joka on nyt veteraani-ikään ehdittyään muuttunut varsin päteväksi demo- ja häiriökoiraksi. Sen kanssa agilityura oli lyhyt, mutta 2-luokkaan noustiin varsin ripeästi. Rasse on myös nuorena saavuttanut FI MVA-arvon näyttelyistä. V.2003 Topin poismenon jälkeen laumaan tuli turboversio Topista, Beta-flatti. Betan kanssa perehdyin tarkemmin positiiviseen vahvistamiseen sekä tokoon, noutajalajeihin, näyttelyihin ja myöhemmin myös agilityyn. Ylivilkkaan koiran kanssa on tullut painittua varsin monien häiriösietoon liittyvien asioiden kanssa. V.2009 laumaan muutti Pico-pinseri, Rassen veljen tyttärenpoika. Pico on toiminut demokoirana 11-viikkoisesta asti ja tavoitteena on ura agilityssä ja tokossa.
Koirakeitaalla olen kouluttanut tokoa ja agilityä pennuille ja aikuisemmille. Kursseilla pyrin ottamaan jokaisen ohjaajan ja koiran yksilönä huomioon. Harjoitukset suunnittelen siten, että jokaisella on jatkuvasti mahdollisuus onnistua ja kriteeriä nostetaan varovaisesti, mutta päättäväisesti | 
